Vuoden 2024 pesinnät ovat Satakunnan sääksenpesillä siinä vaiheessa, että rengastukset tulivat ajankohtaisiksi. Tässä ylipitkässä bloggauksessa on hieman katsausta kamerapesien tilanteeseen sekä havaintoja rengastusreissuilta.
Kevät useine takatalvineen oli sääksille hieman hankala, ja monella pesällä paluumuuttajien aikataulut eivät oikein loksahtaneet kohdalleen. Esimerkiksi LS/#5-pesällä Sara saapui huhtikuun puolessa välissä mutta Roni vasta 3. toukokuuta. Vaikutti siltä, että parin biologiset kellot eivät tällä kertaa osuneet kohdalleen, vaikka Sara munikin. Toivotaan, että ensi vuonna tälläkin pesällä käy parempi flaksi.
Nelospesällä asiat ovat sen sijaan sujuneet tähän asti mallikkaasti. Pesinnän vaivatonta käynnistymistä tuntui edistävän emojen aikainen paluu: Nemo saapui 8. huhtikuuta ja Nuppu neljä päivää myöhemmin. Tämä kevät olikin oikein juhlavuosi: Nuppu pääsi ensimmäistä kertaa elämässään aloittamaan pesintää saman koiraan kanssa kuin edellisellä kaudella. Hyvin rutinoituneesti parin kuviot ovat myös sujuneet, ja munat munittiin 22.–28. huhtikuuta tasaisella tahdilla. Kaikki kolme poikasta kuoriutuivat.
Omiin silmiin on vaikuttanut siltä, että Nemo on tuonut pesälle keskimäärin suurempaa kalaa kuin viime vuonna, mutta koska tämän ajatuksen taakse ei löydy tieteellistä aineistoa, jääköön se pelkäksi vaikutelmaksi. Joka tapauksessa nelospesän poikasten välille ei rengastukseen mennessä ollut kehkeytynyt suuria konflikteja – kaudella 2023 pesän nuorin poikanenhan kuoli sisaruksensa nokkimiseen juuri ennen rengastuspäivää.
Nelospesän kolmikko päästiin rengastamaan heinäkuun 2. päivä. Ensimmäistä kertaa Nupun pesinnältä päästiin rengastamaan kolme poikasta. Nemolla ei rengasta ole, joten sen ikä ja aiemmat vaiheet pysyvät mysteerinä. Myös täysikasvuisia sääksiä on mahdollista pyydystää ja rengastaa, mutta ainakaan toistaiseksi Nemon kohdalla ei ole siihen ryhdytty.
Itse olin toista vuotta mukana rengastuksissa. Tällä kertaa sää suosi, sillä taivas oli mukavan pilvinen ja lämpötila siten siedettävä, tuultakin oli sen verran, että enimmät hyttyset pysyivät poissa. Tikkaiden kantaminen suolla, paahtava kuumuus ja parvi hyttysiä ja paarmoja ympärillä ei ole se kaikkein herkullisin yhdistelmä. Toisaalta kova tuulikin on epämukava, sillä pesälle pitää päästä kiipeämään turvallisesti. Rengastuksen lisäksi kamerapesillä tehdään huoltotoimenpiteitä: putsataan linssit, täytetään linssinpesunesteen säiliö, pyyhitään tarpeen vaatiessa aurinkopaneelit ja tarkastetaan laitteisto.
Rengastajien saapuessa emot jo hälyttivät taivaalla pesän yläpuolella. Nuppu pysyi lähes koko ajan rengastajien näköpiirissä. Vieressä lenteli myös hiirihaukka, mutta se ei tuntunut Nuppua häiritsevän
Kolmen poikasen mitat ja lukurenkaiden koodit olivat seuraavat:
- N1: paino 1 558 grammaa, siipi 260 millimetriä, koodi URA.
- N2: 1 140 grammaa, siipi 252 mm, USU.
- N3: 1 150 g, 224 mm, UPU.
Koska lukurenkaiden koodit olivat helposti lausuttavat, päätettiin, että tällä kertaa ne myös jäävät poikasten nimiksi. Onnea siis renkaista, Ura, Usu ja Upu! Rengastaja arvioi Uran olevan naaras ja nuorempien koiraita, mutta kovin mielellään hän ei näitä arvioita koskaan anna, sillä niihin liittyy paljon epävarmuutta.
Rengastusryhmän kalaonni oli ollut hyvä eikä päivälle ollut luvassa muita pesiä, joten nelospesälle tuli tällä kertaa jätettyä vähän reippaammin lahjakaloja. Molemmat emot palasivat pesälle melko pian rengastuksen jälkeen – Nemo kala kynsissään, ja päivän aikana se toikin pesälle kaikkiaan kahdeksan kalaa. Nelospesän sääksillä rengastuspäivä muuttui syömingeiksi, joiden aikana myös Nemo pääsi ruokkimaan poikasia.
Toivotaan, että Ura, Usu ja Upu pääsevät kaikki muutolle saakka. Vaaroja valitettavasti riittää, eikä edes lentokyky pelasta niiltä kaikilta. Vuonna 2022 Jouko-poikanen lähti nelospesältä ensilennolleen, kun pesää lähestyi ilmeisesti merikotka, eikä Joukosta sen jälkeen näkynyt enää höyhentäkään. Kauden 2023 kahdesta lentokykyiseksi selvinneestä poikasesta Apila löytyi myöhemmin syksyllä kuolleena pesän lähistöltä.
Toistaiseksi pesällä on kuitenkin kaikki hyvin, ja jokainen poikanen on alkanut jo treenata siiveniskuja.
Ykkös- ja kolmospesillä pesinnät olivat käynnistyneet selvästi myöhemmin, joten rengastuskin piti ajoittaa myöhemmäksi.
Ykköspesällä jo kahdesti pesinyt Eura-koiras saapui 14. huhtikuuta, mutta sen kumppani Eine jäi valitettavasti palaamatta. Erinäisten kokelaiden jälkeen Euran seuraksi jäi Eve-nimen saanut naaras. Se on rengastettu pesäpoikasena Nousiaisissa vuonna 2014, joten elämänkokemusta löytyy jo. Kolme munaa munittiin 4.–10. toukokuuta, ja niistä kaksi kuoriutui.
Eve on otteiden varmuudesta päätellen pesinyt ennenkin, mutta jää arvoitukseksi, mikä ajoi sen etsimään uutta pesää ja partneria. Hauskaa, että 13-vuotias Eura löysi uuden kokeneen kumppanin. Ykköselläkin on kaikki edennyt hyvin tänne saakka, ja kuten aiempinakin vuosina, Eura lennättää pesälle valtavia lahnoja.
Pesän kaksi poikasta rengastettiin 11. heinäkuuta. Molemmat emot lentelivät rengastuksen ajan pesän yläpuolella hyvissä tarkkailuasemissa, toisella oli kala mukanaan.
Tässä poikasten tiedot:
- E1: 1 405 g, siipi 253 mm, lukurengas URL.
- E2: 1 290 g, siipi 227 mm, lukurengas URU.
Vanhemman arvioitiin olevan naaras ja se sai nimekseen Lumme, nuorempi arvioitiin koiraaksi ja nimeksi annettiin Utu. Mutta kuten ennenkin: sukupuoliarvioihin ei kannata suhtautua liian jähmeästi.
Oma kokemukseni sääksenrengastuksista on vaatimatonta, mutta Lumme jäi mieleen poikkeuksellisen rohkeana poikasena. Se seurasi rengastustapahtumia tarkkaavaisesti pää pystyssä ja oli kovalla vauhdilla ryömimässä karkuunkin, kun muut näkemäni poikaset ovat luottaneet siihen, että pelottavasta tilanteesta selviää painautumalla maahan ja pysymällä liikkumattomana.
Kolmospesällä oli myös uusi tilanne tänä vuonna. Tuulos-koiras oli pesinyt siellä kaksi edellistä kesää Tiuku-naaraan kanssa, mutta viime kesänä Tiuku katosi kesken pesinnän ja poikaset menehtyivät – yksi pesälle ja kaksi ihmisten hoidossa. Nyt Tuuloksen kumppaniksi oli asettunut Taika, Kontiolahdella vuonna 2021 pesäpoikasena rengastettu ensikertalainen. Se viihtyi jo viime vuonna Tuuloksen seurana loppukesästä.
Taika muni 5.–12.6. kolme munaa, mutta pesintä oli alusta saakka hieman epäonninen: yksi poikasista kuoli kesken kuoriutumisen ja toinen muutama tunti kuoriutumisen jälkeen. Kolmas päästiin rengastamaan, se painoi 1 005 grammaa ja siivellä oli mittaa 198 millimetriä. Lukurenkaan tunnus oli UST, ja koiraspoikanen sai nimen Taisto.
Rengastaja oli hieman huolissaan Taiston pienestä koosta. Kuten kamerakuvasta on ollut nähtävissä, Taiston höyhenpuvunkin kehitys kulki jäljessä, kun sitä vertasi saman ikäisiin poikasiin ykköspesällä. Akuutisti nälkiintyneeltä poikanen ei kuitenkaan vaikuttanut, ja rengastaja arveli pienuuden syyksi kuoriutumisen jälkeisten päivien heikohkoa ruokintaa: ensimmäistä kertaa pesivä Taika oli alussa hieman haparoiva otteissaan, ja Tuulos taas usein nappasi kalan kesken ruokinnan ja vei sen pois pesältä. Otteet onneksi paranevat sääksilläkin kokemuksen myötä, kuten vaikkapa Nupusta hyvin näkee.
Kolmospesän läheisyydestä löytyi suuri määrä aikuisen sääksen pyrstö- ja siipisulkia, jotka oli jälkien perusteella purtu irti. On mahdollista, että kyseessä ovat Tiukun jäännökset. Se hävisi pesältä keskellä päivää viime vuoden kesäkuun loppupuolella. Kolmospesältä on toki vuosien aikana kadonnut tai ainakin jättänyt palaamatta muitakin aikuisia sääksiä, mutta löydetyt sulat olivat niin hyvässä kunnossa, että ne tuskin olivat peräisin pidemmältä ajalta kuin vuoden takaa.
Ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän raportin rengastuksista, luonto todisti taas arvaamattomuutensa. Aikaisin aamulla 13.7. huuhkaja kävi nappaamassa Taiston pesältä. Niin jäi valitettavasti kolmospesä tyhjäksi myös tänä vuonna – olisi ollut hienoa, että ensikertalainen Taika olisi saanut kokea pesinnän kaikki vaiheet ja Tuulos viedä pesinnän loppuun viime kesän epäonnen jälkeen.
Kuten kokeneet seuraajat tietävät, huuhkajahavainto ei ollut suinkaan ensimmäinen tässä pesäkamerassa. Sekä kesällä 2020 että 2021 huuhkaja kävi tönäisemässä jo lentokykyisen poikasen pois pesästä. Poikaset selviytyivät, ja on vaikea arvioida, yrittikö huuhkaja niitä tosissaan pyytääkään. Vuosina 2022 ja 2023 huuhkajaa ei kameroissa näkynyt.
Sääksen elämä on vaaroja täynnä. Einen kaltaiset konkarit jättävät palaamatta muutolta, kevään arvaamattomat säät sekoittavat pesinnän käynnistymisen, kuoriutuminen voi jäädä kesken tai poikanen menehtyä ilman selvää ulkopuolista syytä, ja peto voi viedä poikasen pesästä. Jokainen muutolle selviytynyt lintu on voitto sääksikannalle.
Samaan aikaan kannattaa tuntea tyytyväisyyttä siitä, että huuhkajistakin on yhä havaintoja. Laji on nimittäin Suomessa erittäin uhanalainen, eikä sillä hyvin mene muuallakaan. Huuhkaja tapettiin lähes sukupuuttoon maastamme 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta rauhoituksen ja muun muassa kaatopaikkojen tarjoamien metsästysmaiden myötä kanta lähti nousuun vuosituhannen lopussa.
Nyt linnulla menee jälleen huonosti: osasyynä on kaatopaikkojen ja niiden jyrsijätarjonnan häviäminen, mutta ennen kaikkea huuhkajia tappavat liikenne ja sähkölinjat. Myös ihmisten tuhoamia pesintöjä löytyy edelleen vuosittain. Petoviha istuu tiukassa.
Saatamme saada vielä loppukaudesta lisätietoja kolmospesän läheisyydessä mahdollisesti olevasta huuhkajareviiristä.
Toivon onnekasta loppukesää sääksille ja toki myös sääksien katsojille! Jaettu ilo on aina suurinta, ja jaettu suru helpointa kestää.
Rengastuksista raportoi,
Tiina Raevaara, kirjailija ja tiedetoimittaja
Rengastusretkien koostevideot: